Väitöskirjan tiedot

Kirjassa tarkastellaan niitä suomen kielen käyttöön liittyviä keinoja, jotka mahdollistavat tulkintoja yksilöstä joko omana yksilönään tai jonkin ryhmän jäsenenä. Tähän liittyen kirjassa tarkastellaan myös keinoja, joilla ylipäätään ihmisryhmä ja sen mahdollinen yhteenkuuluvuus voidaan tuottaa.

Tutkimus edustaa kielentutkimuksellisesti merkityksen tutkimusta, jossa yhdistyy sekä kielellisen merkityksen tutkimus että kielenkäytön tutkimus. Parhaiten tutkimus on kuvattavissa diskurssianalyyttiseksi, sillä sen edustamassa näkökulmassa kielenkäytön nähdään olevan sosiaalista toimintaa, joka rakentaa sosiaalista todellisuutta. Tältä kannalta tutkimuksen kohteena oleva sosiaalinen ryhmä nähdään nimenomaan diskurssina, ei puhujien kognition tai sosiaalisen todellisuuden ominaisuutena, jota kieli vain heijastaisi.

Tutkimuksen tulokset tukevat sellaista ajattelua, että sosiaalista ryhmää - ryhmään kuuluvuutta, siitä irtisanoutumista, ryhmän yhteenkuuluvuutta, joidenkin ryhmien "toiseutta" jne. - nimenomaan käytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmiä ja ryhmän erilaisia merkitysulottuvuuksia muotoillaan kielenkäyttötilanteissa ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tällainen muotoiltavuus ja joustavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei sellaista sosiaalipsykologista ilmiötä kuin ryhmä olisi. Päinvastoin, ryhmän diskurssissa olo viestii siitä, että sillä on sosiaalipsykologisia merkitysulottuvuuksia. Tämä näkyy jo tutkimuksessa tarkasteltujen kielellisten seikkojen merkitysrakenteessa. Tilanteisesti ja muuntuvasti samoilla kielen keinoilla voidaan toki viitata erilaisiin ryhmiin ja ryhmäominaisuuksiin, mutta voidaan havaita, että kielellisiin aineksiin on latautunut merkityksiä, jotka helposti aktivoivat juuri tietynlaisia ryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden ulottuvuuksia.

Tutkimus antaa suuntaviivoja toistaiseksi melko vähäisessä määrin kielentutkimuksessa tehdylle diskurssianalyyttiselle tutkimukselle. Tutkimuksessa yhdistetään uudella tavalla sosiaalisen ilmiön analyysi ja sen kulttuurinen selittäminen sekä kielen analyysi. Yleisemmän diskurssianalyyttisen tutkimuksen kannalta tutkimus tuo uutta valoa siihen, miten lingvististä analyysia voidaan yhdistää sosiaalis-yhteiskunnallisten ilmiöiden tulkintaan.

Tutkimuksen aineistona on käytetty lehtien mielipidekirjoituksia sekä erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä puhekielisiä haastatteluja.