Väitöskirjan tiedot

Tietoyhteiskunnan kehittäminen Suomessa on perustunut teknologia- ja markkinavetoiseen malliin. Tämä on merkinnyt teknologioiden levittämistä kuluttajille teknologiatyöntöisesti ja teknologioiden kuviteltuihin, utopistisiinkin, ominaisuuksiin pohjautuen. Tätä vaihtoehdottomuutta on tukenut Nokian ja teknologiateollisuuden voittokulku ja menestystarina. Teknologia- ja markkinavetoisuus ei ole kuitenkaan ongelmaton yhteiskunnan ohjausmekanismi, vaikka se kansantalouden kehittymisen näkökulmasta sellaisena voi hyvinä aikoina näyttääkin.

Tässä väitöskirjassa arvioidaan onko tietoyhteiskunnan vaihtoehtoinen kehittäminen mahdollista. Vaihtoehtoisuus merkitsisi tietoteknologioiden loppukäyttäjien ja paikallisten yhteisöjen huomioimista tietoyhteiskunnan poliittisessa kehittämisessä. Teknologian sosiaalisen muokkauksen malli huomioisi loppukäyttäjien kokemukset ja tarpeet sekä pyrkisi huomioimaan niitä teknologioiden sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa soveltamisessa.

Tietoyhteiskunnan poliittisen kehittämisen todellisuutta ja vaihtoehtojen mahdollisuuksia on tutkittu analysoimalla EU:n, Suomen ja Pohjois-Karjalan tietoyhteiskuntastrategioita ja -ohjelmia sekä pohjoiskarjalaisia tietoyhteiskunnan kehittämishankkeita. Pohjois-Karjalassa pyrittiin vuosituhannen vaihteessa kehittämään vaihtoehtoista tietoyhteiskuntaa, jossa huomioitaisiin myös sosiaalinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Tutkimuksen empirian muodostavat näiden vaihtoehtoisten hankkeiden kokemukset ”vaihtoehdottomuudessa”. Teknologiadeterministinen ajattelu läpileikkaa koko yhteiskunnan ja erilaisten humaanien ja sosiaalisten näkökulmien mukaan tuominen teknologiapohjaiseen yhteiskunnalliseen kehittämiseen on vaikeaa. Siitäkin huolimatta, että onnistuessaan sosiaalisesti orientoituneilla tietoyhteiskuntahankkeilla voidaan merkittävästi tukea paikallisia yhteisöjä ja kansalaisia tietotekniikan loppukäyttäjinä.